Tasavallan presidentin ja pääministerin yhteislausunto Suomen Nato-jäsenyydestä ylätti tänään enää vain siinä, että se ei oikeastaan sisällä mitään perusteluja. Vain lauseen, että ”Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta”. Tästä on esitetty vankasti perustellen päinvastaisiakin arvioita.

Historiallista päätöstä ollaan tekemässä kummallisella kiireellä, etenkin kun Suomeen ei hallituksen mukaan edelleenkään kohdistu sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa. Ymmärrän, että Venäjän rikollinen hyökkäys Ukrainaan on herättänyt huolta, mutta Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon tuskin ainakaan helpottaa Ukrainan sodan lopettamista tai vähentää riskejä Venäjän suhteisessa Suomeen.

Kiireen tekee erikoiseksi sekin, että eduskunnan käsittelyssä ollut selonteko ei sisältänyt esitystä Naton jäseneksi liittymisestä eikä eduskunnalle esitetty myöskään reunaehtoja jäsenyydelle. Päätös jäsenyyden hakemisesta aiotaan kuitenkin tehdä eduskunnassa ilman valiokuntakäsittelyä ja asettamatta jäsenyydelle mitään reunaehtoja.

Etenkin SDP:lle ja Vasemmistoliitolle on nöyryyttävää, että niiden puoluevaltuusto ja puoluekokous joutuvat vain toteamaan tapahtuneen linjanmuutoksen. Myöhemmin varmaan selviää, ketkä ja milloin tämän käsikirjoituksen Nato-ratkaisulle sopivat.

Jos jäseneksi liitytään, olisi minusta vähintäänkin perusteltua kirjata eduskunnan päätökseen, että Suomeen ei sijoiteta Naton joukkoja eikä ydinaseita, pidämme kiinni Suomen ja Venäjän sopimuksesta kehittää hyviä naapurisuhteita ja yhteistyötä emmekä salli kenenkään käyttää Suomen aluetta vihamielisiin tarkoituksiin Venäjää vastaan, tässä tarkoituksessa Suomi myös pidättäytyy sellaisista sotaharjoituksista jotka lisäisivät jännitteitä Suomen ja Venäjän välillä, Suomi toimii aktiivisesti aseidenriisunnan ja ydinaseet kieltävän sopimuksen edistämiseksi, Suomi ei lähetä joukkoja ulkomaille ilman YK:n mandaattia, Suomi ei tue maailman jakamista vastakkaisiin blokkeihin ja että jäsenyyssopimuksen ratifioimisesta järjestetään Suomessa vielä kansanäänestys.

Joka tapauksessa nyt tarvitaan aktiivista rauhanpolitiikkaa ja neuvottelujen edistämistä Ukrainan sodan lopettamiseksi ja myös muiden kansainvälisten konfliktien rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi.

 

(Artikkelin kuva valtioneuvoston verkkosivulta)