Koronapandemia on nostanut esille sen, miten pahasti sosiaali- ja terveydenhuollon resurssit ovat Suomessa alimitoitettu. Silti aluevaalien keskusteluissa eduskuntapuolueet ovat vältelleet avainkysymystä palvelujen rahoituksen tason nostamisesta.

Moni tuskaili somessa aluevaalien viimeistä tv-tenttiä seuratessaan, kun toimittaja tivasi, mistä sote-palveluissa karsitaan, kun rahaa ei ole tarpeeksi. Puheenjohtaja toisensa vältteli vastausta ja yritti puhua jostain muusta.

Pääministerin Sanna Marin myönsi, että ”tämä potti, tämä rahoitusratkaisu, minkä olemme sopineet on se, millä menemme eteenpäin”. Kokoomus halusi jopa ”säästöjä”. Moni lupasi määrärahojen kasvavan muun muassa väestön ikääntymisentakia tulevina vuosina. Se on helppo lupaus, kun monet menot kasvavat, vaikka palvelujen määrä ja laatu ei paranisi lainkaan.

Kaikki eduskuntapuolueet ovat olleet mukana päättämässä valtion ja kuntien budjeteista, joiden seurauksena Suomessa oli jo ennen koronapandemiaa useamman miljardin vajaus sosiaali- ja terveydenhuollon julkisten menojen rahoituksessa.

Terveydenhuollon rahoituksesta julkisen rahoituksen osuus oli vuonna 2019 Suomessa 77,8 %, kun se muissa pohjoismaissa oli 83 – 86 %. Vastaavasti palvelujen käyttäjien maksut olivat Suomessa muita pohjoismaita selvästi korkeammalla tasolla. Terveydenhuollon käyttömenot asukasta kohti ovat muissa pohjoismaissa 20 – 40 % suuremmat kuin Suomessa, kertovat OECD:n tiedot.

Sosiaalipalvelujen puolella esimerkiksi vanhuspalveluihin käytettiin vuonna 2019 muissa pohjoismaissa 2,2 % bruttokansantuotteesta, mutta Suomessa vain 1,6 %.

Rahoituksen riittämättömyyden ohella eduskuntapuolueet ovat valtion, kuntien ja sairaanhoitopiirien budjeteissa päättäneet myös ratkaisuista, joilla vähennettiin pitkään sairaalapaikkoja ja vanhusten ympärivuorokautisen hoidon paikkoja. Ne ovat myös eduskunnassa ja kuntatyönantajan johdossa pitäneet sote-alan palkkoja ja työoloja niin huonoina, että alalle on vaikea saada työntekijöitä.

Kuntaliiton omistaman konsulttiyritys FCG:n mukaan hyvinvointialueiden lisärahoituksen tarve on yli 6 miljardia euroa. Jos rahoituksen tasoa ei nosteta, ei voida turvata lähipalveluja, hoitotakuuta, hoitajamitoitusta, henkilöstön saatavuutta eikä yhdenvertaisuutta palveluissa.

Joidenkin mielestä hyvinvointialueiden rahoitus ratkaistaan eduskuntavaaleissa eikä se siksi ole aluevaalikysymys. Se, että aluevaltuustot saavat rahoituksensa pääosin valtiolta, ei kuitenkaan tarkoita, että nyt ei voi vaikuttaa asiaan. Kuntavaaleissa kaikki puolueet ottavat kantaa kuntien valtionosuuksiin, miksei siis aluevaaleissa? Etenkin kun selvitys toisensa jälkeen osoittaa, ettei hyvinvointialueille nyt varatuilla rahoilla kyetä järjestämään palveluja kunnolla. Lisärahoituksella on myös kiire. Sote-palvelut ja pelastustoimi siirtyvät hyvinvointialueiden järjestettäväksi jo ensi vuoden alussa ja aluevaltuustot päättävät jo tänä vuonna muun muassa palveluverkkoa koskevista strategioista.

Suomen kommunistisen puolueen aluevaaliohjelmassa sote-palvelujen julkisen rahoituksen lisääminen useilla miljardeilla on nostettu keskeiseksi vaatimukseksi. Eduskuntapuolueista edes Vasemmistoliiton vaaliohjelmasta ei löydy mitään selvää vaatimusta hyvinvointialueiden rahoituksen lisäämisestä. Hävittäjähankintoihin eduskunnalta löytyi lähes ilman keskustelua kymmenen miljardia, kokonaiskustannuksiltaan jopa useampi kymmenen miljardia – mutta sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusvajetta ei olla valmiita korjaamaan.