Afganistanin sodan päättyminen Talibanien voittoon herättää huolta ja pelkoa maan palaamisesta 20 vuotta sitten vallinneeseen hirmuvaltaan. Yhdysvaltojen johtaman liittoutuman aseilla ja miljardeilla pystytetyn hallinnon romahtaminen kuvaa terrorismin vastaiseksi kutsutun sodan epäonnistumista ja katastrofaalisia seurauksia, joista rauhanliike varoitti jo sodan alkaessa.

Afganistanin siviilit tarvitsevat humanitaarista suojelua ja apua. Tämä koskee ennen muuta naisia, tyttöjä, vähemmistöjen edustajia ja kansalaisjärjestöjen aktiiveja.

Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten tappio ja niiden aseistaman ja tukeman hallinnon romahtaminen tulee todennäköisesti vaikuttamaan laajasti ja vielä pitkään kansainväliseen kehitykseen. Se heikentää Yhdysvaltojen asemaa ja nostaa uusia asetelmia etenkin Lähi-idässä ja Aasiassa. Voi olettaa, että esimerkiksi Kiina, Pakistan ja Turkki vahvistavat asemiaan.

Itse toivon, että YK kykenee ottamaan aktiivisen roolin Afganistanin kriisin ratkomisessa ja maan rauhanomaisessa jälleenrakentamisessa. Afganistanin ohella muun muassa Irak, Libya, Jemen, Syyria ja Ukraina ovat 2000-luvun esimerkkejä siitä, että sotaa ei pidä hyväksyä keinoksi, jolla pyritään ratkomaan konflikteja.

 

Johtopäätöksiä myös Suomen politiikasta

Afganistanin sodan ja sille esitettyjen tavoitteiden dramaattisesta epäonnistumisesta pitää tehdä johtopäätöksiä myös Suomessa. Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian hyökättyä Afganistaniin, hyväksyivät kaikki eduskuntapuolueet suomalaisten joukkojen osallistumisen sotaan ”kriisinhallintatehtävien” nimellä. Ihmisuhrien lisäksi lasku Suomelle on ollut tähän mennessä lähes miljardi euroa.

Suomen kommunistinen puolue vastusti hyökkäystä Afganistaniin. SKP:n poliittinen toimikunta varoitti (8.10.2001) sen aiheuttavan lisää tuhoa ja kuolemaa erityisesti siviiliväestölle, kasvattavan pakolaisongelmia ja vievän entistä syvemmälle koston kierteeseen, jossa aseet ja tappaminen syrjäyttävät YK:n periaatteet ja kansainvälisen oikeuden. SKP korosti oikeudenmukaisen maailman turvaamista kaikille, jotta voidaan poistaa tekijät, jotka synnyttävät vihaa, epätoivoa ja terroria.

Suomen osallistumista sotaan perusteltiin humanitaarisilla syillä. Mitään kestävää ei aseiden voimalla saavutettu, päinvastoin ruokittiin korruptiota ja talebanien uutta nousua.

Sittemmin on käynyt selväksi, että Suomen liittymisessä sotaan oli kyse ennen muuta lojaalisuuden osoittamisesta Yhdysvalloille osana transatlantisen yhteistyön tiivistämistä. Kun katsoo seurauksia, on syytä vaatia itsenäistä ulkopolitiikkaa, paluuta rauhanpolitiikan tielle – sen sijaan, että Suomea sidotaan hävittäjähankinnoilla entistä tiiviimmin Yhdysvaltojen ja Naton tuhoisiin strategioihin. Mutta löytyykö Sanna Marinin hallituksesta ketään, joka uskaltaa esittää tällaisia johtopäätöksiä?

… ja turvapaikkapolitiikasta

Tilanne Afganistanissa edellyttää myös turvapaikkapolitiikan uudelleenarvioimista. Vielä kesä-heinäkuun vaihteessa Suomen viranomaiset pakkopalauttivat turvapaikanhakijoita Afganistaniin vedoten maan ”turvallisuuteen”. Nyt tuskin kukaan kehtaa esittää afganistanilaisten pakkopalautuksia. Sen sijaan on syytä varautua uusiin turvapaikanhakijoihin, suojella täällä jo olevia turvapaikanhakijoita ja helpottaa Suomessa olevien afgaanipakolaisten perheiden jälleenyhdistämistä, jota nyt ei voi edes hakea Suomen viranomaisten edellyttäessä asiakirjojen jättämistä Suomen suurlähetystössä Intiassa.

Lähiviikot ja kuukaudet voivat ratkaista paljon siinä, minkä linjan Talebanien nykyinen johto ottaa pyrkiessään vakauttamaan tilanteen ja vahvistamaan valtansa. Tästäkin syystä on paikallaan pyrkiä luomaan yhteydet maan uuteen hallintoon – samalla kun ilmaisemme solidaarisuutemme demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta nykyisissäkin, äärimmäisen vaikeissa oloissa toimiville afganistanilaisille.

 

(Artikkelin kuva: kuvakaappaus Yle TV-1 uutisista 15.8.2021.)