Äskettäin julkaistiin Helsingin yliopiston BIBU-tutkijaryhmän raportti Helsingin osallistuvan budjetoinnin ensimmäisen kauden kokemuksista. Tutkijoiden yleisarvio on varovaisen positiivinen, mutta paljon löytyy parannettavaa.

Raportissa suositellaan osallistuvan budjetoinnin kehittämistä osana lähidemokratiaa, jotta yhteys pitkäjänteiseen aluekehitykseen vahvistuu. Siihen tarvitaan myös alueellisia asukasfoorumeita. Tutkijat suosittelevat myös panostamista vähemmistöryhmien tavoittamiseen, keskusteluun ehdotusten sisällöistä ja yhteiskehittämiseen.

Asukkaiden äänestyksessä valitsemiin OmaStadin hankkeisiin käytetään alle promille Helsingin budjetista. Lähidemokratian elinten puuttumisen ohella iso ongelma on se, että osallistuvasta budjetoinnista on tehty kaupungin muusta toiminnasta erillisiä lyhyitä projekteja, jotka eivät saa koskea kaupungin varsinaista toimintaa.

Muualta löytyy malleja, joissa kunnanvaltuusto delegoi esimerkiksi lähipalveluja ja asuinalueiden kehittämistä koskevia määrärahoja päätettäväksi osallistuvalla budjetoinnilla. Asukkaat ovat silloin mukana valmistelemassa alueen budjetteja ja kaupunginosavaltuustot päättävät niistä lakien ja budjetin raameissa.

Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien puute on noussut esille myös Helsingin uuden johtamisjärjestelmän arviossa. Tampereen yliopiston tutkijoiden mukaan pormestarimalli ei ole lisännyt demokratiaa vaan elitististä vallankäyttöä. Tätä asukkaiden ja päätöksenteon välistä kuilua voisi kuroa umpeen lähidemokratialla.

(Kirjoitus Maunulan Sanomissa 1/2021)