”Suomi tarvitsee tässä tilanteessa rohkeita poliitikkoja, joilla on oma tahto, kyky osoittaa johtajuutta, joka heille on vaaleissa osoitettu. Se tarkoittaa poliittista kokonaisharkintaa, jonka pitää asettua yksittäisen sektoriviranomaisen näkymää avarammaksi”, kirjoitti päätoimittaja Antero Mukka eilen Helsingin Sanomissa. Hän arvosteli pääministeri Sanna Marinia ”ripustautumisesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen linjauksiin sekä päätösten vaatiman säädöspohjan tarkasteluun” ja ”kansan mielenmaiseman tuntemuksen puutteesta”.

Huoli koronaviruksen laajenemisesta Suomessakin epidemiaksi on aiheellinen. Mutta onko vetoaminen ”kansan mielenmaisemaan” ja vahvojen johtajien kaipuu syrjäyttämässä asiantuntemukseen perustuvan tiedon, oikeusvaltion periaatteet ja demokratian?

 

Kovien toimien paine

Monissa maissa on ryhdytty rajoittamaan epidemian leviämistä kovilla keinoilla. Rajoja on suljettu, kouluja ja päiväkoteja pantu kiinni, yleisötilaisuudet kielletty, tapahtumia ja matkoja peruttu, julistettu poikkeustiloja ja Israelissa otetaan käyttöön terrorismin vastaiseen taisteluun kehitetty ihmisten tarkkailujärjestelmä.

”Paine koviin eikä välttämättä tehokkaisiin toimenpiteisiin on kova. Todennäköisesti niillä näyttävillä toimenpiteillä saadaan aika paljon yhteiskunnallista tuhoa aikaiseksi”, arvioi HUS:n infektioylilääkäri Asko Järvinen Lääkärilehden verkkojulkaisussa.

Minulla on yhtä vähän asiantuntemusta arvioida tautien leviämistä ja epidemioiden torjumista kuin useimmilla meistä. Ymmärrän hallituksen ja viranomaisten pyrkimyksen hidastaa ja pitkittää taudin leviämistä, suojella riskiryhmiä ja turvata terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyky muun muassa sillä, että tartunnat ajoittuvat pidemmälle ajalle.

Samalla olen hämmentynyt koronaviruksen herättämien reaktioiden ja toimien mittakaavasta. Kyse on yleisvaarallisesta tartuntataudista, joka on vakava riski ns. perussairaille ja ikäihmisille. Esimerkiksi Suomessa riski kuolla koronan takia on kuitenkin paljon pienempi kuin kausi-influenssassa. Varmaan huolta on lisännyt se, että korona on uusi virus, johon ei ole rokotetta ja jonka seuraukset monissa Kiinan kaupungeissa ja Pohjois-Italiassa ovat olleet niin dramaattiset.

Korona-ilmapiirin erikoisuutta kuvastaa osaltaan se, että oppositiopuolue Perussuomalaiset on innokkaimmin vaatinut valmiuslain käyttöönottoa, jolla merkittävä osa eduskunnalle kuuluvasta vallasta siirtyisi valtioneuvostolle. Valmiuslain nojalla hallitus voisi asetuksilla säätää asioista, jotka muuten edellyttävät eduskunnan päättämää lakia.

 

Mihin tarvitaan valmiuslakia?

Nyt kun Sanna Marinin hallitus pohtii valmiuslain käyttöönottoa, on minusta syytä kysyä, tarvitaanko valmiuslakia Suomessa koronavirusepidemian torjumisessa ja jos niin mihin?

Tartuntatautilaki ja eräät muut lait antavat viranomaisille jo nyt monia keinoja torjua epidemiaa. Tartuntatautilaki mahdollistaa myös pakkokeinoja, kuten päiväkotien ja oppilaitosten sulkeminen, yleisten kokoontumisten kieltäminen ja karanteenit. Työaikalaki mahdollistaa terveydenhoitohenkilöstön velvoittamisen hätätyöhön määräajaksi. Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistuksen mukaan kunnat voivat lykätä kiireettömään hoitoon pääsyä yli sen määräaikojen huolehtiakseen koronavirusepidemian torjumisesta.

Valmiuslaki on tarkoitettu ennen muuta sotatilaan tai siihen verrattaviin vakaviin kriiseihin. Laki voidaan kuitenkin ottaa käyttöön myös eräissä muissa poikkeusoloissa, kuten ”vaikutuksiltaan erityisen vakava suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti”.

THL:n mukaan koronavirus ei ole erityisen vaarallinen, mutta voi muodostaa hengenvaaran ikääntyneille ja monia muita tauteja sairastaville. Riski kasvaa erityisesti silloin, jos terveydenhuoltojärjestelmä kuormittuu niin, että esimerkiksi keuhkokuumeen tehohoidon kapasiteetti sairaaloissa ei riitä. Tällaista tilannetta ei nyt Suomessa ole ja toivottavasti sellaiselta vältytään. Tähän voimme itse kukin vaikuttaa ottamalla huomioon viranomaisten ohjeet taudin leviämisen hillitsemiseksi.

Valmiuslaissa (4 §) todetaan, että sen toimivaltuuksia voidaan käyttää ”vain, jos tilanne ei ole hallittavissa viranomaisten säännönmukaisin toimivaltuuksin”. On siis oltava vakavat ja konkreettiset perusteet sen toteamiseksi, että tartuntatautilaki ei anna riittäviä keinoja korona-epidemian hillitsemiseen. Nyt tilanne ei ole se. Muuttuuko se valmiuslaissa tarkoitetuksi, ei ole ”kansan mielenmaiseman” vaan terveydenhuoltoalan ammattilaisten ja perustuslakivaliokunnan  arvioitavissa.

Valmiuslaki merkitsee niin järeää demokratian kaventamista, että siihen ei pidä lähteä kevyin perustein. Valmiuslakia ei ole Suomessa vielä koskaan otettu käyttöön. Korkeaa kynnystä sen käyttöönotolle ei ole mitään syytä madaltaa, koska kyse on rajusta perusoikeuksien ja demokratian kaventamisesta. Jos tilanne muuttuu sellaiseksi, jota ei voi nykyisillä toimivaltuuksilla hallita, on erikseen arvioitava myös se, mikä tai mitkä valmiuslain pykälät on välttämätöntä ottaa käyttöön.

Perustuslakiasiantuntija, professori Martin Scheinin on päätynyt arvioon, että vain 86 ja 88 § saattavat tulla ajankohtaisiksi. Sen sijaan 95 §, joka mahdollistaa erityisen työvelvoitteen ja tältä osin peruoikeuksien rajoittamisen, on Scheininin mielestä syytä sulkea jo nyt pois harkittavien toimien joukosta.

Scheininin esittämä rajaus on tärkeä. Itse jäin kyllä kaipaamaan lisää perusteluja valmiuslain 86 ja 88 § käyttöönotolle. Scheinin viittaa perusoikeutena turvattuun oikeuteen saada terveyspalveluja ja Italian tilanteeseen, jossa taudin leviäminen johti tehohoitoa vaativien tapausten keskittymiseen tavalla, joka ylitti paikalliset voimavarat. Minulla on se käsitys, että sosiaali- ja terveysministeriöllä on Suomessa jo nyt mahdollisuuksia ohjata ja sopia yhdessä sairaanhoitopiirien ja kuntien kanssa hoitokapasiteetin tai hoitoa tarvitsevien siirtämisistä toiselle alueelle. Valtiovarainministeriöllä on myös taloudellisia keinoja vaikuttaa tähän.

 

Pörssivirus ja markkina-usko

Kun tästä epidemiasta aikanaan selviydytään – toivottavasti mahdollisimman vähin menetyksin – on aika tehdä perusteellisempia arvioita viruksen leviämisen ja torjumisen kokemuksista. Minusta jo tässä vaiheessa voi todeta yhden tärkeän opetuksen ja se on hyvin toimivien julkisten terveyspalvelujen ja niiden riittävien resurssien turvaamisen tärkeys.

Olisiko koronavirus kaatamassa myös uskon markkinoihin, kun jopa Bill Gates sanoo, että yksityinen sektori on kehnosti valmistautunut koronaviruksen kaltaisiin uhkiin ja että hallitusten on panostettava lisää miljardeja julkisiin palveluihin, joiden on otettava päävastuu pandemian kaltaisten uhkien torjumisessa.

Oma lukunsa ovat koronaepidemian vaikutukset talouteen. Maailman talous on ollut jo ennen koronavirusta karkaamassa hallinnasta. Velkaa on yli kaksi kertaa enemmän kuin maailman koko bruttokansantuote ja finanssikupla on paisunut tähtitieteellisiin lukuihin reaalitalouden kustannuksella.

Korona-epidemia on nyt laukaissut finanssikriisin ja viemässä talouden monissa maissa lamaan. Syyt ovat syvemmällä, ennen muuta finanssimarkkinoiden paisumisessa ja pääoman voitontavoittelussa.

Sanna Marinin hallitus on ohjelmassaan varautunut poikkeuksellisen vakavaan taloudelliseen taantumaan vain 500 + 500 miljoonan lisärahoitukseen kahden vuoden aikana. Jo nyt on selvää, että se ei riitä torjumaan lamaa, johon Suomikin on joutumassa. Tarvitaan paljon laajempaa elvytystä.

Elvytystoimet pitää kohdentaa nimenomaan pieniin yrityksiin ja julkisiin peruspalveluihin. Pienten yritysten ja kuntien rahoitustilannetta ei juuri auta se, että pankit saavat lisää halpaa rahaa tai että yrityksille annetaan lykkäystä verojen ja lainojen maksuun. Korona-epidemian ja sen vastatoimien laukaisema talouskriisi vie nyt kohti lisääntyviä lomautuksia ja irtisanomisia, konkursseja, asuntokaupan ja sen myötä rakentamisen hiljenemistä, matkailun vähenemistä ja yleistä kaupan hiipumista. Monilta ihmisiltä, yrityksiltä ja kunnilta loppuvat rahat.

Pörsseihin ja markkinoille iskevä virus voi olla monessa suhteessa tuhoisampi kuin korona. Samaan aikaan pitää joka tapauksessa panostaa ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja ratkoa monia muita ongelmia, kuten köyhyys, työttömyys, digitalisaatio ja eriarvoisuus.

Eikö tästä kaikesta ole syytä tehdä myös johtopäätöksiä siitä, että ihmisten ja luonnon hyvinvointia ei voi jättää markkinoiden ”hallintaan”. Julkisten, kaikkien saatavilla olevien terveyspalvelujen parantamisen lisäksi tarvitaan perusturvan, kuntien palvelujen ja paikallistalouden vahvistamista, merkittäviä investointeja valtion yrityksiin ja elvyttämisen suuntaamista tukemaan ekologista rakennemuutosta. Ihmisten perusoikeuksia ja yhteiskunnan perustoimintoja ei saa alistaa yksityiselle voitontavoittelulle ja keinottelulle.