Uudellemaalle esitetään sote-erillisratkaisua, jossa viisi itsehallinnollista aluetta vastaa sote-palvelujen ja pelastustoimen järjestämisestä. Kiireellisestä, vaativasta ja yliopistosairaalalle kuuluvasta erikoissairaanhoidosta vastaa HUS-kuntayhtymä.

Lähes 1,7 miljoonan asukkaan alueen sote-palvelut järjestää neljä maakuntaa – Länsi-Uusimaa, Keski-Uusimaa, Vantaa-Kerava ja Itä-Uusimaa – sekä Helsingin kaupunki. Maakuntia johtamaan valitaan sote-valtuustot. Helsinkiin ei tulisi erillistä sote-valtuustoa, mutta soten päätöksenteko ja budjetti eriytetään omaksi kokonaisuudeksi.

Erillisratkaisua on valmisteltu yhteistyössä Uudenmaan kuntien ja HUS:n kanssa. Siinä on kuultu myös perustuslakiasiantuntijoita.

Esitys lähtee lausuntokierrokselle tammikuun lopulla. Siihen liittyy myös esitys HUS:n aseman vahvistamisesta erillislailla, jonka puitteissa viisi aluetta ja HUS sopivat työnjaosta.

 

Miksei muuallakin?

Uudenmaan erillisratkaisu on herättänyt etenkin muissa isoissa kaupungeissa kysymyksen, miksi perustason sote-palvelujen järjestämisvastuu – tai ainakin osa siitä – ei voi olla kuntatasolla muuallakin.

Erillisratkaisua on perusteltu etenkin Helsingin ja pääkaupunkiseudun erityispiirteillä. Samalla se on kuitenkin vienyt pohjaa perusteltuilta, joilla hallitukset ovat ajaneet sote-palvelujen siirtämistä maakuntien järjestettäväksi.

Perustason sote-palveluja ei ole missään muussa maassa siirretty kokonaan maakuntatason vastuulle. Uudenmaan erillisselvityksen perusteella ei ole sen enempää palveluihin, niiden integraatioon ja rahoitukseen kuin perustuslakiin liittyviä esteitä säilyttää kunnilla merkittävä rooli peruspalvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa.

Suomessa on toistakymmentä kaupunkia, joiden asukasluku on suurempi kuin sote-uudistuksessa esitettyjen pienimpien maakuntien. Toisaalta pienet kunnat ovat järjestävät jo nykyisin palveluja kuntayhtymien puitteissa.

Uudenmaan erillisratkaisu onkin nostanut uudelleen keskusteluun tarpeen kehittää joustavammin erilaisten kuntien ja alueiden tarpeisiin sopivia sote-malleja. Lisäksi rahoitusvastuu siirtyisi valtiolle, eikä siksikään ole tarvetta keskittää kaikkea maakuntiin.

 

Rahoitus yhä auki

Sote-uudistuksen suurin haaste on rahoituksen lisääminen, erityisesti perustason resurssien vahvistaminen ja käyttäjämaksujen helpottaminen. Jos valtion rahoituksen tasoa ei olennaisesti nosteta, voi rahoituksen yhtenäistäminen heikentää palveluja Helsingissä ja muissa isoissa kaupungeissa, joissa palvelutarpeet ja menot ovat suuremmat.

Rahoituksesta on esitys luvassa vasta keväällä, mikä vaikeuttaa myös Uudenmaan erillisratkaisun arviointia.

 

Helsinki käänsi takkia – osittain

Kuntapäättäjät voivat kiittää eduskunnan perustuslakivaliokuntaa, joka kaatoi edellisten hallitusten sote-esitykset. Esimerkiksi pormestari Jan Vapaavuori (kok) kannatti aikoinaan ministerinä palvelujen keskittämistä koko maassa vain viidelle sote-alueelle ja Helsingin edellinen valtuusto torjui SKP:n ja Helsinki-listojen ehdotuksen Juha Sipilän hallituksen sote-esityksen hylkäämisestä.

Takkia ei ole Helsingissäkään ole kuitenkaan käännetty kokonaan. Kaupunki karsii lähipalveluja, alibudjetoi määrärahoja ja ulkoistaa sote-palveluja yksityisen voitontavoittelun kohteeksi.

(Artikkeli Tiedonantaja-lehteen 1 / 2020)