Postin lakkolaisten mielenosoituksessa Pasilassa vietettiin hiljainen hetki Asser Siuvatin, Raahen Rautaruukin tehtaan pääluottamusmiehen muistolle. Se kertoo hienolla tavalla arvostuksesta, jota Siuvatti nautti rehellisenä, periksiantamattomana ja taitavana työväen etujen puolustajana. Siuvatti menehtyi 6.11. ankaraan sairauteen 83-vuotiaana.

Piehingissä 1936 syntynyt Siuvatti toimi Raahen Rautaruukin pääluottamusmiehenä 28 vuotta. Hänet tunnettiin kovana työntekijöiden työehtojen, työpaikkojen ja vaikutusmahdollisuuksien puolustajana, tarvittaessa myös ”lakkokenraalina”. Samalla hän oli vaikuttamassa Pohjois-Suomelle tärkeän valtionyhtiön kehittämiseen ja myös mukana hakemassa ympäristöystävällisempiä teräksen tuottamisen tapoja.

Kun Asseri esitteli tehtaan valtavaa masuunia, siinä oli ylpeyttä työläisten työstä. Kierros tehtaalla vei aikansa, kun hän kyseli kuulumisia niin tuotannosta kuin työkavereiden elämästä.

Siuvatti piti turmiollisena kvartaalikapitalismin lyhytnäköistä voitontavoittelua ja vastusti valtionyhtiöiden yksityistämistä. Hän tarkasteli yhtiön tuottavuutta pitkäjänteisenä ja laajana kokonaisuutena, jossa oli kyse niin työntekijöiden osaamisesta, osallistumisesta ja hyvinvoinnista, koko seudun kehityksestä, ympäristönsuojelusta kuin kauppapolitiikasta.

Vastaavasti hän oli itse mukana monessa ja laajasti verkostoitunut. Hän toimi muun muassa Metallityöväenliiton valtuustossa ja suurten työpaikkojen yhteistyössä, Työpaikkojen rauhantoimikunnassa, Suomi-Neuvostoliitto/Venäjä-seurassa ja Vaihtoehto EU:lle -kansalaisliikkeessä. Ihmisten luottamuksesta kertoo se, että Siuvatti valittiin kunnanvaltuustoon niin Demokraattisen Vaihtoehdon, SKP:n kuin Vasemmistoliiton listoilta.

Viimeisen kerran tapasin Asserin SKP:n puoluekokouksessa viime kesänä. Sama uteliaisuus maailmanmenoon, taito kuunnella ja iloinen nauru olivat tallella, vaikka kävelykeppi oli jo tarpeen. Siuvatti kuului SKP:n keskuskomiteaan 1991-2013 ja toimi pitkään myös SKP:n Oulun piirin puheenjohtajana.

Legendaarinen pääluottamusmies on poissa, mutta hänen esimerkkinsä elää.

(Muistokirjoitus Tiedonantaja-lehteen 11/2019)