Keski-Pasilan liikennesuunnittelma on kuin 60-luvun lopun Smith-Polvisen moottoriteiden halkomasta dystopiasta. Samaan aikaan kun yleiskaavassa esitetään moottoriväylien bulevardisoimista, esitetään Keski-Pasilan halkaisemista nelikaistaisella moottoriväylällä.

Tuusulanväylän kääntäminen Keski-Pasilaan ei vähennä autoliikennettä muilla väylillä, mutta tuo autoliikenteen haitat uuteen Pasilaan ja sen läpi Nordenskiöldinkadulle ja Töölöön. Samalla tämä liikennesuunnitelma syö maata, jota voitaisiin muuten käyttää asuntojen rakentamiseen. Se maksaa paljon, ja sen takia menetetään vielä enemmän tuloina, joita muuten kertyisi tonttien vuokraamisesta, asunnoista ja toimitiloista. Moottoriväylä tuo myös melun, pienhiukkaset ja muut liikenteen haitat.

Toisenlaisia vaihtoehtoja olisi voinut hakea myös rautatieliikenteen osalta. Nykyisin aluetta halkovan 12-raiteisen rata-alueen sijaan on esitetty kapeampaa raitiojunarataa, joka liittyy uudenlaiseen valtakunnallisen rautatieverkon solmukohdan muodostumiseen ehkä vähän nykyistä asemaa pohjoisemmaksi.

Nämä Pasilan liikennesuunnittelun pohjana olevat isot ratkaisut määrittävät pitkälle myös tämän Keski-Pasilan alueen suunnitelmaa – ja sen ongelmia, jotka heijastuvat myös asemakaavoitukseen.

Esitän, että valtuusto palauttaa liikennesuunnitelman uudelleen valmisteltavaksi niin, että selvitetään vaihtoehtoja mm. moottoriväylän ja rautatiealueen osalta.

(Valtuusto hylkäsi palautusesityksen äänin 73 – 7.)