


Näin isossa organisaatiossa ja muuttuvissa oloissa sattuu tietysti aina joitain menojen muutoksia budjetoidusta. Tässä esityksessä näkyy kuitenkin myös eräs Helsingin talouden ja budjettikäytännön rakenteellinen vinoutuma. Se on erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen jatkuva alibudjetoiminen.
Kuten valtuutettu Mäki totesi, sosiaalivirastolle esitetään yli 20 miljoonan euron ylitysoikeutta budjettiin varattuihin määrärahoihin. Terveyspalvelujen osalta päätettiin niin ikään yli 20 miljoonan euron ylitysoikeudesta jo viime vuoden lopulla.
Kyse ei ole mistään satunnaisista virhearvioista. Viime valtuustokaudella sosiaali- ja terveyspalvelujen menot ylittivät budjetoidun keskimäärin noin 60 miljoonalla vuosittain, yhteensä noin 245 miljoonalla eurolla.
Tässä on kyse on tietoisesti alibudjetoimista, ja se on
lainvastaista. Tämä alibudjetoiminen estää palvelujen tarpeiden mukaista
järjestämistä ja kehittämistä. Samalla se pakottaa työntekijät jatkuvaan töiden
ylikuormitukseen. Monille asukkaille se on merkinnyt palvelujen saannin
vaikeutumista ja jopa pakkoa hakea palveluja yksityisiltä yrityksiltä.
Alibudjetoimisesta eroon pääseminen on uuden valtuuston
isoimpia haasteita. Helsingin talouden ylijäämäisyys osoittaa, että tässä on
kyse poliittisista valinnoista. Viime vuoden osalta kaupungin virastojen ja
liikelaitosten yhteenlaskettu tulos on meille jaetun ennusteen mukaan noin 250
miljoonaa.
Peruspalvelujen alibudjetoimisen lopettaminen on merkittävä keino, jolla kaupunki voi torjua lamaa ja elvyttää. Työpaikkojen luominen kunnallisiin palveluihin on nopeampia ja tehokkaimpia tapoja elvyttää. Tässä ei tarvita pitkiä tuotekehittelyjä eikä usein suuria investointeja vaan kaupungin palveluissa on valmiina suunnitelmat, tehtäviä, organisaatio jne, joihin voidaan työllistää.