Demokratiaa á la Kreikka ja Ranska

Kreikan ja Ranskan parlamenttivaalien tuloksia eivät ratkaisseet vain äänet. Vaalijärjestelmillä ratkaistiin molempien maiden vaaleissa paljon.

Kreikkalaisten enemmistö ei hyväksynyt EU:n, IMF:n ja EKP:n sanelemaa leikkauspolitiikkaa, vaikka monet mediat tulkitsivat näin sunnuntain vaalituloksia. Vain 41 % äänestäjistä äänesti sitä kannattaneita vanhoja valtapuolueita, oikeiston Uutta Demokratiaa ja demareiden Pasokia. Kreikan vaalijärjestelmän erikoisuus, eniten ääniä saavalle puolueelle tulevat 50 bonuspaikkaa toivat näille kahdelle puolueelle kuitenkin parlamenttiin enemmistön. 

Ranskassa kansalliskokouksen edustajat valitaan yhden edustajan vaalipiireissä. Tämä suosii kahta suurinta puoluetta. Ne saivat 90 % paikoista. Esimerkiksi Vasemmistorintama, jonka keskeisenä voimana on kommunistinen puolue PCF, lisäsi äänimääräänsä ja ääniosuuttaan selvästi, mutta menetti paikkoja. Vasemmistorintama sai vaalin ensimmäisellä kierroksella noin 7 % äänistä. 

Kreikassa radikaalin vasemmiston koalitio Syriza sai ”jytkyn”, 26,9 % äänistä. Nousu on mahtava, vuonna 2009 Syrizan ääniosuus oli 4,6 %. Toukokuun vaaleistakin nousua oli noin 10 prosenttiyksikköä, runsas kuukausi sitten tulos oli 16,8 %. Leikkauspolitiikan ja eurokurisopimusten vastustamisen ohella radikaali vasemmistokoalitio nosti esille vaatimukset pankkien kansallistamisesta. Kommunistisen puolueen äänestäjistä osa näyttää siirtyneen Syrizan taakse. KKE:n kannatus putosi toukokuus 8,5 %:n tasolta 4.5 %:iin. 

Huoletuttava piirre näiden ja useiden muiden Euroopan maiden viimeaikaisissa vaaleissa on ollut äärioikeiston eteneminen. 

Iso kysymys on tietysti se, muuttuuko politiikka. Kreikan valtapuolueet puhuvat vain siitä, voidaanko leikkauspolitiikan aikataulua vähän pidentää. Suomenkin hallitus on vaatimassa tämän epäoikeudenmukaisen ja tuhoisan julkisten menojen leikkausohjelman jatkamista Kreikassa. Ranskassa sosialistit saivat yksin enemmistön kansalliskokoukseen. Kun varmistui, että he eivät tarvitse Vasemmistorintaman tukea, muuttuivat puheet maltillisemmiksi. Eurokurisopimuksen uudelleenarvioimisen sijasta keskustelua leimaa melko tavanomainen kasvuretoriikka. 

Vaikka harjoitettu politiikka on saanut vaaleissa kansalaisten enemmistöltä tuomion ja vaikka se ajaa lisää maita syvään kriisiin, jatkavat EU:n johtajat tuhoisaa politiikkaansa. – Mutta suostuvatko, ja voivatko kansalaiset tyytyä siihen?

Kirjoita kommentti